Oman elämäni Kristoffer Kolumbus

Ei, en ole lähdössä ulkomaille. Mutta löytöretkelle kyllä. Nimittäin omaan itseeni.

Olen päättänyt uskaltaa mennä pitkäaikaisia haaveitani kohti: hypätä yrittäjäksi, rakentaa talon tunturiin ja kouluttautua uuteen ammattiin, sisustussuunnittelijaksi ja jollain tavalla hakea synergiaa näistä kaikista. Oma yritys on ollut jo muhimassa pöytälaatikossa 3 vuotta, samoin tontti Ylläksellä.

Nyt, vuonna 2024, olen täysipäiväinen yrittäjä, paritalo ystävien kanssa Äkäslompolossa valmistuu jouluksi ja sisustusopinnot ovat juuri alkaneet. Mikä soppa näistä syntyy. En tiedä, mutta tuskinpa mikään järjetön katastrofi. Henkilökohtaisiin pettymyksiin olen jo näillä kilometreillä tottunut.  Ja ei, en kylve perheeni kanssa rahassa. Yrittäjyyttä oli suunniteltu pitkään ja varauduttu, että kestää aikansa kasvattaa verkostoa ja löytää asiakkaita, talo tulee vuokramarkkinoille, jotta saamme kustannukset katettua, ja sisustussuunnitteluopinnot vievät vain vapaa-aikaani ja vähintään tulevat ilahduttamaan itseäni ja lähipiiriäni.

Mutta parhaimmillaan talo, opinnot ja HR-työkokemukseni tiimien kehittämisestä ja henkilöstön arvon kasvattamisesta johtavat vaikka tiimityöpajoihin Ylläksen maisemissa tai työtilojen (myös kotityötilojen) muokkaamiseen ihmisten ja ihmisryhmien omannäköisiksi. Nyt avotilatrendi on johtanut kaikessa tehokkuudessaan enemmän avovankila tyyppiseen käytäntöön: harmaa, koruton ja valoton, persoona piilotettuna. Paperikoneelle varmastikin riittävät nämä olosuhteet, mutta tuskin ihmiskoneelle ja sen tuottavuudelle. Sen ”koneen” ja tuotannontekijän, jonka varaan Suomenkin tulevaisuus rakentuu.

”En ihaile Kolumbusta sen vuoksi, että hän löysi uuden maanosan, vaan siksi, että hän lähti etsimään, koska uskoi löytävänsä.” (Robert Turgot, 1700-luvulla Ranskan rahaministeri). Kolumbus löysi Amerikan, kun etsi Intiaa.

Minä en ehkä tee mitään noin suurta, mutta toivottavasti monia pieniä asioita suurenmoisella tavalla. 😊